Maalaan ilman päämäärää. Maalaamistapahtuma vie mukanaan, kuvaan syntyy erilaisia merkitystasoja, joita en osaa, enkä pyri selittämään. Lähestyn sitä mitä haluan ilmaista ja jakaa toisten ihmisten kanssa.

 

Useimmiten maalausteni maisemat ovat näkymiä tajunnassa tapahtuvasta liikkeestä. Teoksistani löytyy paikkoja ja esineitä, jotka ovat merkityksellisiä minulle. Tapahtumat voivat sijoittua menneisyyteen, tulevaisuuteen tai siihen hetkeen missä olemme nyt. Työhuoneella maalatessani tunnen että olen osallisena jatkumossa, kuljen mukana maalaustaiteen pitkän perinteen virrassa.

 

Antautuminen epävarmuudelle, luottaminen alitajuntaan ja vaistoon on työskentelyprosessini lähtökohta.

Maalauksen hiljaisessa tilassa syntyvä salaperäinen ja tulkinnanvarainen kertomus viettelee minua. Maalaus on kuin ikuistettu hetki.

 

Etsin sitä maagista kosketusta joka antaa teokselle merkityksen. Keskityn teoksen kokonaisuuteen ja tunnelmaan. Ennalta määrittelemätön näkymä rakentuu valosta, väreistä ja tilan ja liikkeen tunnusta.

Toisinaan koen onnistuneeni.

 

Levittämällä maalia monessa eri kerroksissa, synnytän tasoja jotka katsojan silmissä voivat näyttäytyä tajunnan tasoina tai aikatasoina. Katsojan mielessä tapahtuu siirtymä eri tunnetilojen ja merkitysten välissä.

Mutta tärkein on maalauksen synnyttämä tunnetila. Tarvitsen katsojan katsetta tulkitsemaan tunteita, ajatuksia ja ruumiillisuutta ilmaisevaa kuvaa.

 

Ihmisen elämä on pieni pyrähdys, siru, maailmankaikkeudessa ja ajassa. Haluan omistaa hetkeni maalaamiselle, koska maalaamalla voin ilmaista kokemuksiani olemassaolosta tavalla jota en muilla keinoin pysty tekemään.